Kuvia ja kokemuksia

Koonneet Esa Mela ja Pia Parkkonen

Projektilaisten kuvia ja ajatuksia

Projektin kuvausjakson jälkeen saivat kuvaajat niin halutessaan luoda projektissa julkaisemistaan, itselleen mieluisimmista kuvista enintään kymmenen kuvan kansion sekä esitellä sen yhteydessä kokemuksiaan projektista ja kertoa suhteestaan valokuvaukseen.
Kaikkia näitä kuvakansioita tarkasteltiin ryhmässä, ja niitä kommentointiin kannustavaan sävyyn. Seuraavassa on poimintoja kuvaajien valokuvista ja lyhyitä sitaatteja heidän kirjoituksistaan.


”Ketjureaktioon päätin ottaa toisenlaisen tulokulman – jatkoin päässäni inspiraatiokuvan tarinaa, jonka sitten pyrin luomaan, tai otin siitä jonkin elementin ja ikään kuin lavastin kuvan sen pohjalta. Tämä tapa olikin yllättävän haastava, mutta myös antoisa, ja opetti kuvaamisesta paljon.”
TERHI YLISELÄ

”En osaa kuvitella elämää ilman kameraa. Olen aina pitänyt ihmisten kuvaamisesta, mutta olen oppinut näkemään muutakin visuaalisesti mielenkiintoista. Ketjureaktiot on avannut kuvaamiseen aivan uuden näkökulman ja tavan ajatella.”

MIRJA KESKINEN

”Kuvienne huipputaso haastoi minut suunnittelemaan/kuvaamaan viikon otokset mahdollisimman hyviksi. Ilmaisemaan ketjutusta, kokeilemaan uutta ja samalla kuitenkaan unohtamatta omaa näkemystä aiheesta ehkä hiukan erottumaan muista viikon kuvista.”

JARMO ELOMAA

”En ole koskaan kuvannut suunnitelmallisesti, joten aluksi arvelutti, pysynkö kelkassa. Ketjuajatus auttoi minua hahmottamaan, mistä on kysymys ja viitekuvat antoivat vihjeen siitä, minkälaisin silmin katselen ympäristöä seuraavalla viikolla. Projekti oli mielenkiintoinen, antoisa ja opettavainen.”

ERJA ROTH

”Oli kiinnostavaa huomata, miten viitekuvat jäivät elämään mieleen ja takaraivoon. Ympäristöä havainnoin tietoisesti ja alitajuisesti vikottaisten kuvien kautta. Välillä tuntui, että tämä kuvausprojekti oli korona-ajan valopilkku ja kannattelija.”

HANNA PIIROINEN

”Valon, sen vähäisenkin metsästystä pimenevässä vuodenajassa. Aina en intuitiota pystynyt herättelemään ja kuvia syntyi harvoin, ja pimeys tuntui välillä vievän sanatkin mennessään. Mutta nyt on valossa jo lupaus keväästä.”

AINI TOLONEN

“Oli taas ilo osallistua tähän erilaiseen projektiin, jossa kuvat synnyttivät kuvia vaikka välillä tuntuikin vaikealta jatkaa ketjua. Onneksi kukin näki mitä näki, se juuri teki tämän niin mielenkiintoiseksi. Täällä Ranskassa oli toinen karanteeni lokakuusta alkaen ja tuntui, ettei lähipiiristä keksi mitään eikä muualle päässyt, kilometrin säteellä saimme liikkua.”

KETTI YLINEN-CEAU

”Nykymuotoinen valokuvaharrastukseni alkoi vuosituhannen alkuvuosina ostettuani ensimmäisen digikamerani. Noihin aikoihin osallistuin myös sosiaalisen kuvauksen esiasteisiin. Pari vuotta sitten innostuin kuvaamisesta uudestaan ja nähtyäni tästä projektista mainoksen jossain ryhmässä kiinnostuin siitä heti.”

ANTTI PURONEN

”Kuvistani voi nähdä, että olen erityisen kiinnostunut rakenteista, arkkitehtuurista, sommittelusta, minimalismista ja toistosta. Tässä projektissa yritin tehdä jotain muutakin.”

TEA ELLILÄ

“Valokuva on minulle läheisin ja puhuttelevin kuvataiteen muoto. Hetkien ja tunnelmien tallentaminen on kiehtovaa. Unelmani olisi saada kuvissani esille tunnelmia. Kuvata pysähdyttäviä ilmiöitä, paikkoja ja luontoa. Ihmisiä, joiden kasvoissa ja eleissä näkyy tunteet, eletty elämä ja nykyhetki, tässä ja nyt. Odottamattomissa tilanteissa.”

LIISA ISOMAA

KATIANNA RUUSKANEN

KATI KUUSNIEMI

ELINA HAKOLA

ARJA KOSKI

Tästä proggiksesta tuli saamattoman, laiskan ja liikkumattoman ihmisen selfie-kokoelma. Koska aiheen kuin aiheen voin jollain tapaa liittää itseeni.
Lievää hulluutta odotin teiltä ja sitä löysinkin, kiitos siitä.

SIRPA IKONEN

KRISTIINA ELO

Esa (Mela) taisi minut innostaa tähän projektiin mukaan. Yllytyshulluna lähdin tietenkin sekaan, suorin vartaloin ja kahdella kierteellä. Matkan varrella on ollut ilon ja oivalluksen hihkaisuja mutta myös epätoivon alhoja jolloin itsekritiikki on nostanut vahvasti päätään, ihan riman tuntumaan saakka. Joskus on alkuviikolla ollut pää ihan tyhjä mutta viikon edetessä niitä ideoita kumminkin putkahteli. Joskus sai liikkeelle valo, väri, varjo – mikä milloinkin.

Aiemmin olen ollut valokuvaterapiaryhmässä yhden projektin ajan. Opin huomaamaan miten uskomaton voima valokuvalla on.

Ketjureaktiot oli kiva, haastava ja virkistävä matka uudessa ympäristössä ja porukassa – josta kuin kaupan päälle pääsin tutustumaan hienoihin persooniin ja heidän maailmoihinsa. Kiitos erityisesti siitä!

Kuvien kanssa olen työskennellyt koko työurani ajan mainonnan ja markkinoinnin parissa. Olen saanut työskennellä huippuvalokuvaajien kanssa ja olen koettanut ottaa jotain onkeenikin. No, ainakin on ollut mahdollisuus. Kuvien luominen sekä kuvaamalla että piirtämällä on koko ajan tärkeämpää – nyt kun eläkeläisenä ei työ täytä enää kaikkia päiviä. Voi, tässä ehtii mukaan vielä moneen hullutukseen..

Albumin kasaaminen oli alkuun hankalaa. Valitsisinko populistisesti ne kuvat joista on tykätty eniten? Vai ottaisinko omaan galleriaani jonkun teeman? Lopulta päädyin kuviin joista itse olen pitänyt. Ehkäpä joku toinenkin.

MARIANNE SKURNIK

Todella kiva projekti, hienolla idealla. Tämä on toinen sosiaalisen valokuvauksen projektini, johon olen ottanut osaa. Ensimmäinen oli Tarinoita todellisuudesta joitain vuosia sitten, molemmat olen löytänyt Pian (Parkkonen) kautta 🙂

Harmittaa hieman, että aika ei tällä kertaa riittänyt paneutua tähän todellisella intensiivillä. Mutta tilanne on väliaikainen, joten ehkä ensi kerralla (toivottavasti sellainen vielä tulee) kamerani pääsee laulamaan. Nyt se katsoo lähinnä syyttäen, aina kun silmäni siihen ohimennen osuvat.

ANNA PUROLA

HANNELE LAHTI

MAARIT LUUKKONEN

Ensimmäinen yhteisöllinen kuvausprojektini evö. Kamera (uusi versio) iPhone SE / eli kännyllä kuvailen, mitä eteen sattuu. En muokkaile kuvia, joukossa yksi leikkaa-liimaa “paperinukkekoira”, mutten osaa enkä ehdi säätää mitään. Sellaista on myös elämäni: elän hetkessä. Kiitos mukaan pääsystä, tämä oli mainio matalan kynnyksen kuvausprojekti, vaikka välillä hirvitti omien kuvien lapsellisuus huiman hienojen otosten joukossa, mutta kukin tyylillään (y) Inspiksen mukaan lähtemiseen taisin saada ystävän fiidistä, kiitos Kristiina P, joka tietämättään avasi minulle oven. Kiitos kaikille upeista elämyksistä.

MARIKA RISTILÄ

Projekti löytyi kaverin kautta Anastasia Olli. Tämä oli minun ensimmäinen some kuvausprojekti. 

Ensimmäiset kuvani olen varmaan ottanut lapsena kertakäyttökameralla. Kuvaamis innostus on vaihdellut riipuen kamera tilenteesta. Ostin noin vuosi sitten puhelimen, jossa on parempi kamera, mikä on tuonut kuvaus innostuksen takaisin.

Projekti on haastanut enemmän ajattelemaan kuvausta ja ottamaan vähän erilasia kuvia (vaikka kuvani tuppaavat olemaan hevos voittoisia). Mukavaa on ollut nähdä muiden hienoja kuvia eri näkökulmista. Kuvien nimeäminen oli vaikeinta. On ollut kiva projekti pientä piristystä arkeen.

RIITTA PASANEN-WILBERG

JONNA KOSKIPURO

Tämä projekti oli luullakseni kolmas, jossa olen ollut. Ensimmäinen projektini oli 100 syyspäivää 2012 ja toinen Tarinoita todellisuudesta, joka jäi minulta kesken.

Tämä projektikin oli haasteellinen, kun työskentelen koulussa kuvasin aika paljon oppilaita, mutta niitä kuvia en voinut käyttää projektissa. Perjantai tuli aina liian varhain vastaan. Vain muutaman viikon aikana pääsin ja ehdin kuvaamaan sellaisella vapaalla kulkevalla intuitiolla, josta nautin eniten.

Kuvaan usein yksityiskohtia tai asioita jotka kiinnostavat minua tällä hetkellä. Kuvani ovat usein kuvallisia muistiinpanoja. Harmittelin, etten saanut kuviani paremmin liittymään ketjuihin. Huomasin usein suunnittelevani kuvaa, joka olisi toistanut edellisen viikon kuvan sen sijaan, että se olisi jatkanut tarinaa. Ja sitten toisaalta yllättävät kuvat jatkoivat kuvasarjaa hyvin. 

On ollut paljon hienoja kuvia ja mukava katsella niitä. Kiitos kaikille osallistujille.

ANNA-MARI RAUNIO

ANNA HEINO AMAYA

Tämä on ensimmäinen kuvausprojekti jossa olen ollut mukana. Tätini Tuula kannusti mukaan ja mielenkiintoista on ollut. Minä kuvaan kännykällä paljon, mitä satun huomaamaan elämän ja rutiinin vilskeessä. Värit ja yksityiskohdat tarttuu silmään. 
Tässä projektissa on ollut mielenkiintoista katsoa miten muut jatkavat virikekuvan tarinaa tai tunnelmaa. Joskus on ollut vaikea saada inspiraatiota tai ajatusta liikkeelle viikon alussa. Projektin kulkiessa luonto ja vuodenajan muutokset on selvästi näkyvillä. Sitä on ollut hauska seurata- Suomen luonto on niin kaunista- ja samalla pähkäillä miten maapallon toiselta pääsee mukaan. Täällä on projektin aikana luonto herätty kevääseen ja kesään, siellä runsaslumiseen talveen. 

Näitä omia kuvia selaillessa huomasin että aika paljon tulee kuvattua kotikulmilla. 
Kiitos kaikille- on ollut hienoa olla mukana ja tarkastella joka viikko muuttuvaa virtuaalista taidetta.

TUULA TIITTULA

MARJA NISSINEN

TIINA MARTTILA

ESA MELA

Olen osallistunut vuodesta 2012 useisiin valokuvausprojekteihin (mm. 100 Syyspäivää ja Tarinoita todellisuudesta), jotka on toteutettu Facebook-alustalla ja joiden päätteeksi on osallistujien kuvista koottu yhteisnäyttely. Ne ovat olleet miellyttäviä, avartavia, opettavia ja sosiaalisia kokemuksia. Olen myös saanut ryhmistä uusia kontakteja ja ystäviäkin. Viimeisimpänä tähän ketjuun on liittynyt myös meidän yhteinen Ketjureaktioita-projektimme, joka myös on ollut hyvin myönteinen kokemus. Tällä kertaa olen ollut mukana niin kuvaajana kuin yhtenä tempauksen neljästä tuottajasta.

On ollut ilo katsella ryhmän jäsenten hienoja kuvia, keskustella otoksista ja seurata ryhmän jäsenten kehittymistä kuvaajina. Tässä kuvaustempauksessa on uutta kuvaketjujen ja tarinoiden luominen toisten ottamien kuvien pohjalta, mikä eroaa selvästi täysin omaehtoisten kuvasarjojen tekemisestä. Mutta juuri tämä kuvaketjujen rakentaminen yhdessä ja yhteistyönä on ollut tämän hankkeen keskeistä ja parasta antia.

Kiitos kaikille ryhmän kuvaajille!

AULI KUKKONEN

ANNE-MAARIT SIIIPILEHTO

Kiitos Raili kutsusta tälle projektimatkalle! Kiitos ylläpitäjille ja teille ihan jokaiselle tästä ainutlaatuisesta kuvamatkasta! Olin ensimmäistä kertaa mukana sosiaalisen valokuvauksen projektissa. 

Antini projektiin jäi vähäiseksi monista syistä; välillä oli inspiraatiokin kadoksissa ja tyytymättömyys omiin ketjurakennelmiin ja kuvien tasoon jätti monta kuvaa myös matkasta pois. Oli haaste heittäytyä mukaan ja tuoda näkyväksi muille kuvansa ja oman tapansa katsoa maailmaa kameran linssin läpi. Toisen tarinan jatkaminen oli kuitenkin niin erilainen lähestymistapa kuvaamiseen. Kuvani syntyvät useimmiten hetkistä, harvemmin suunnittelen tai lavastan kuviani. Notkun kadunkulmissa ja 
kuvaan sitä mitä näen, koen ja tunnen sillä hetkellä. Minulle vieras ympäristö ja kulttuuri, elämä kaupunkien kaduilla ja kylien kujilla ja toreilla innostavat kuvaamaan. Kamera on hyvä seuralainen ja matkakumppani. Valokuvaamalla näkemäänsä tulee usein myös helposti kontaktiin tuntemattomien kanssa. Näin on ollut nytkin; on ollut ilo tutustua teihin ja tapaanne katsoa maailmaa ympärillänne. Seurata teidän projektejanne, miten olette vieneet tarinaa eteenpäin ja “rakentaneet” kuvanne tarinaan. Oivaltaa ja oppia, innostua ja herkistyä, tulla kosketetuksi kuvienne kautta. Kiitos!

TIMO KALLIO

MARI KALTIAINEN

HELI SÄTERI

Olen harrastanut jollain tasolla valokuvausta jo teinivuosista lähtien, kuitenkin aktiivisemmin noin 10 vuotta, jolloin hankimme puolisoni kanssa mikrojärjestelmäkamerat. Ne ovatkin olleet sitten lähes joka paikassa mukana. Kuljemme paljon luonnossa ja sieltäpä ne meidän kuvammekin tulee otettua. 

Tämän projektin näin sattumalta FB:n jossakin valokuvausaiheisessa ryhmässä ja sitten siihen ilmoittauduin, minulle ensimmäiseen sosiaaliseen valokuvauksen projektiin. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja iloinen matka ihmisten erilailla ja toisiaan innostavasti ruokkivaan luovuuteen! Joka viikko oli mukava aloittaa uusilla haasteilla ja katsoa ympäristöä viitekuvien pohjalta. Syyskauden 4 kk vuorotteluvapaani aikana minulla oli ihanasti aikaa valokuvata ja miettiä kuviin jatkotarinoita, tosin kuvieni “henki ja elämä”, auringonvalo piileskeli usein paksujen pilvien takana ja sen myötä oma luovuuteni oli joskus hakusessa. Sydämeltäni enemmän “maalaishiirenä” opin löytämään kauneutta myös kaupunkikuvauksesta, varsinkin monen teidän taitavista kuvistanne. Kiitos teille kaikille yhteisestä ilosta!


HELI SÄTERI

PAULA NIEMINEN

Ekaa kertaa mukana kuvausprojektissa. Mukaan minut kutsui Päivi. Räpsin kulkiessa kuvia milloin mistäkin pääasiassa kännyllä. Digijärkkääriä yrittäny opetella käyttämään mutta paljon on opittavaa. Järkkärissä tulee helposti eteen ettei valo riitä. Mukava oli olla mukana ja katsoa muiden otoksia.

PIRJO MATTILA

HEIDI KARJALAINEN

MARI MANNINEN

Hieno matka! Ensimmäisen kerran olen ollut tällaisessa mukana. Jossakin vaiheessa meinasi tulla kisaväsymys mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Olen oppinut katsomaan kuvia ja ympäristöä uudella tavalla. Olen oppinut uusia tapoja ja ohjelmia käsitellä kuvia ja ennenkaikkea olen oppinut ymmärtämään että me kaikki hahmotamme maailmaa hieman eri tavalla. Ilman projektia moni kuva olisi jäänyt ottamatta ja moni ihastuksen tunne jäänyt kokematta. Kiitos kaikille mukana olleille! 

KAISA VUORIO

MARI TOIVONEN

AINO-MAIJA ELONHEIMO

NANNA SALMI

MIKKO LUOTO

JORMA AUTIO

LEENA HANNONEN

MARIKA SINERVO

Tämän projektin ”löysin” kaverin kutsun kautta ja olen osallistunut aiemminkin muutamaan sosiaalisen valokuvauksen projektiin. Kaikki ovat olleet erilaisia, mutta mukavia omalla tavallaan. Näiden projektien kautta olen saanut myös monta ystävää lisää. 
Valokuvannut olen 12 vuotiaasta asti jolloin ostin ensimmäisen kameran säästöilläni. 
Valokuvaus on siis minulle elämäntapa. 

Kiitos ylläpitäjille ja muille osallistujille tästä matkasta

LEENA HYTTINEN

Oli vaikea valita omia suosikkejaan. Vaikka tein paljon trikkikuvia ja yleensäkin muokattuja, en sitten lopulta ainakaan eniten niistä pääsääntöisesti pitänyt. Ehdoton ykkössuosikkini on tuo kuollut kärpänen.

Olen myös aiemmin osallistunut erilaisiin sosiaalisen valokuvauksen ryhmiin ja tykännyt kovasti. Mielenkiintoisinta on huomata miten eri tavalla samaa kuvaa voi katsoa ja samaa aihetta lähestyä.

Maanantaisin on ollut kiva katsoa viikon virikekuvat ja lähteä miettimään niihin jatkoa. “Kuvasilmä” on ollut kutakuinkin miltei 24/7 valppaana poimimaan sopivia kohteita mistä vain.

Kuvaushistoriastani: ekan pokkarini sain joskus murkkuikäisenä ja kuvia on tullut siitä saakka otettua paljon. Ekan järkkärin, vanhan Petrin, hankin joskus reilu parikymppisenä. Sen jälkeen kameroita on ollut jos jonkinlaisia. Nyt otan näköjään kuvia enimmäkseen kännykällä, mikä toisaalta tympäsee. Mutta toisaalta oon kännykkäni kyllä valinnut ihan tässä olevan hyvän kameran takia, että ei kai se nyt niin noloa sit oo… Valokuvaus ei oo enää oikeastaan harrastus, se on elämäntapa.

HELENA JÄRVI

TUIJA RANNIKKO

SARI ANKKURI

.Kuvat mie oon ottanut täältä Pohjoisen napapiirin tuntumasta, Rovaniemeltä, jossa oon ikäni asustellu. Luonnossa kulkiessa tykkään ottaa kuvia. Kännykkä on aina mukana, kun liikun yksin tai naisporukalla kävelylenkeillä. Mie oon hurahtanut valokuvausharrastajaksi noin 3 vuotta sitten, kun ostin hyvän kamerakännykän. Se on aina mukana, helppo käyttää ja todella kevyt verrattuna järjestelmäkameraan.
Toista kertaa osallistuin tälläiseen valokuvausprojektiin, kutsun sain vanhalta koulukaveriltani ja innoissaan ilmoittauduin mukaan. Oli mukavaa meän pitkän pimeän talven ja tämän pirun koronapandemian aikana saada mielekästä tekemistä tämän projektin tiimoilta ja nähdä toistenkin osallistujien hienoja ja todella ammattimaisiakin valokuvaotoksia. Aina oppii jotain uutta valokuvaamisesta, kun katselee toisten kuvista erilaisia kuvakulmia, sijoitteluita ja rajauksia yms.
Kiitos kaikille ja mielelläni olen tulevissakin projekteissa mukana, onhan tämä niin antoisaa.Näytä vähemmän


VARPU RAUHALA

JUKKA HERNETKOSKI

HANNA-KAISA SIIMES

MARJAANA VALVE

MARIA HÄMÄLÄINEN



PIA PARKKONEN

Olen ideoinut tämän projektin ja tuottanut sen yhdessä Tea Ellilän, Jonna Koskipuron ja Esa Melan kanssa. Tämä on kolmas sosiaalisen valoukuvauksen projektini tuottajana Suomessa. Kuvaajana olen osallistunut useisiin kansainvälisiin projekteihin. Joku voisi luulla että projekti olisi ollut minulle “helppo” syystä että olen miettinyt kuvien sukulaisuussuhteita ja koko tätä ideaa pitkään ja tuottanut jopa koeprojektin tällä idealla vuotta aikaisemmin, mutta ei. Jokainen. viikko oli haaste. Piti löytää se kohta viikon virikekuvasta josta jatkan omalla kuvallani ja jopa niin että teen samalla omaa kokonaisuutta kuvillani, mutta tämä ei toteutunut kuin osin. Yhteinen nimittäjä omissa kuvissani oli oranssit ja siniset sävyt,




%d bloggers like this: